Login

Signup

Tekijä

Viimeinen Mannerheim-ristin ritari kutsuttu viimeiseen iltahuutoon

28.11.2020 | 0 Kommentit
featured-image
Tänään haudattiin viimeinen Mannerheim-ristin Ritari Tuomas Gerdt (28.5.1922-1.11.2020)

Tuomas Gerdt palveli Jatkosodassa taistelulähettialiupseerina Jalkaväkirykmentti 7:ssä ja hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi 8.9.1942 numerolla 95. Hän oli tuolloin 20-vuotias kersantti, joka sodan lopulla toimi joukkueenjohtajana käytyään Reserviupseerikoulun. Sota-aikana kolme kertaa haavoittunut Tuomas Gerdt oli myös sotainvalidi. Tuomas Gerdtin myötä päättyi yksi aikakausi. Hänen myötään haudattiin Sankaruutta, jolla selvisimme sodassa ja sen jälkeisessä jälleenrakennuksen ajassa ja jonka varaan on paljon rakennettu suomalaista uskoa ja luottamusta.

Viimeinen Mannerheim-ristin ritari saatettiin matkaan sotilaallisin kunnianosoituksin lippuvartion, sotilassoittokunnan, arkun päälle asetetun Suomen lipun ja kunnialaukauksien myötä. Gerdtin arkunkantajina toimineet Reserviupseerikoulun  varusmiehet symbolisoivat veteraanien perinnön siirtymistä jälkipolville. Viimeinen Mannerheim-ristin ritari saatettiin viimeiseen iltahuutoon kunnioittavassa hartaudessa. Mannerheim-ristin ritarien aika on nyt päättynyt, kun viimeinen ritari on päässyt perille.

Valtiovaltaa hautajaisissa edusti tasavallan presidentti ja puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö, joka piti puheen Gerdtin haudalla. Läsnä olivat myös puolustusministeri Antti Kaikkonen sekäpuolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kivinen. 

Suomessa kunnioitettiin Mannerheim-ristin ritarin Tuomas Gerdtin muistoa suruliputuksella. Suruliputuksella muistetaan myös kaikkia Mannerheim-ristin ritareita.

Kohta vietämme Suomen 103. itsenäisyyspäivää ja siihen liittyy hyvin Mannerheim-ristin ritari Olli Aulangon vuonna 1944 Äänisen saaressa kirjoittama runo, jonka hän esitti myöhemmin aseveli-illassa.

1.  Meill´ aina on kallis Karjalan maa
jäi taistelukenttämme rajan taa
Miss´ Karjalan hiekkaan vertamme juoksi
se kaikkiko sittenkin vain turhan vuoksi
Oi eestänne Karjalan kunnaat
me maksoimme raskahat lunnaat.
 
2. Sodan kirot me kestimme vaieten
Mekö alle nyt jäisimme orjuuden?
Ei meitä se tunne, ken luullut on moista
ei missään meill´ ole Karjalaa toista.
Ylimmilleen surumme saahan
syvä rakkaus Karjalan maahan.
 
3. Näin heimomme joutui hajoamaan
eli entiset vaiheensa uudestaan.
Väki vieras tuttua tanhutta ravaa,
käsi vieras tupamme uksia avaa.
Soi rannoilla vieras kieli
Oli murtua murretun mieli.
 
4.  Miten sortuisi kansako Kalevan
väkivaltaan sirpin ja vasaran?
Ei koskaan! Pitkään meille on yhä
toki kallein kaikista vapaus pyhä.
Muun kaiken meiltä voi viedä
Idän orjuutta emme me siedä.
 
5.  Veli veljen on löytävä rinnaltaan
vaara yhteinen kun vaatii rintamaan.
Ne uhrit on annettu vieläkin kerran,
on kestetty viha ja kuritus Herran.
Nyt yhdessä suurta ja uutta
me luomme Suomelle tulevaisuutta.

Hyvää itsenäisyyspäivän odotusta
Asko Aulanko, Rannikkopataljoonan komentaja
Kommentoi:

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *